Blogikirja terveestä yhteiskunnasta ja siitä kuinka se saavutetaan
Hyvän tiedon puu ei väisty tummia pilviä
ESIPUHE
Kun kylvää elämässään toivon siemenen omilla teoillaan, liittyy elävään Elämän virtaan, luonnonkiertokulkuun, olevaisen ytimeen. Asiat vain tapahtuvat, ne oikeastaan jollakin tapaa vain ovat. Tätä tunnetta on vaikea selittää.
Viime syksyn blogini nanorokote-keskusteluiden sekä tämän kevään Marko Sihvosen nälkälakon ja Suomen pohjavesien jäljiltä olen ollut sellaisessa kyydissä, että on ollut vaikea tietää, mitä tuleva päivä tuo tullessaan. Huoli Suomesta ja Suomen kansasta, omasta isänmaastani on muotoutunut elämänkokemusteni ohjaamana seuraavan pienen blogikirjan muotoon, jota saa lainata vapaasti, mutta ystävällisesti lähde mainiten. Pidätän oikeuden itselläni muokata ja päivittää tekstiä jälkikäteen; aihe on laaja ja alati lisää avautuva.
Virallisesti vielä kesän aikana olen Itsenäisyyspuolueen varapuheenjohtaja, mutta tulevassa kesän puoluekokouksessa en ole enää siihen tarkoitukseen käytettävissä. Olen ollut yhtenä puuhanaisena Kansan vaaliliiton perustamisessa kuluneen kevään aikana.
Voimakas tarve sitoutumattomana olemiseen yllätti minut, kun aloitin kirjoittamaan nano-rokoteasioista. Ymmärsin, että todelliset asiat ovat olleet haudattuina ja kaikki muu on valtakulissia. Kansan vaaliliiton ympärillä on sitoutumattomuuden hengenheimolaisia, kuten esimerkiksi US-blogisti Riikka Söyring.
Koen Kansan vaaliliiton enemmän antipuolueeksi kuin puolueeksi, miksi vetovoimani on suuntautunut siihen Itsenäisyyspuolueesta, jota kohtaan kunnioitukseni pitkän linjan maltillisena Suomen lippulaivana ei ole kadonnut. Yhteistyö kaikkien eduskuntapuolueiden ulkopuolella on sydämen asiani. Sitoumuksia minulla ei ole, paitsi että olen maksanut jäsenmaksun pariin heppayhdistykseen ja lääkäriliittoon. Minulla ei ole sitoumuksia lääkeyhtiöihin en myöskään kuulu rakennusseuroihin.
Tekstini koostuu osin palapelin palasista, joita teistä osa on jo kuullut H2O Lempäälä -nimisissä bambuser-lähetyksissäni tai nähnyt Uuden Suomen blogissani aiemmin. Tämä esitys on ollut toukokuussa 2010 myös Tampereen sosiaalifoorumissa ja ollut kuunneltavissa Kansan vaaliliiton bambuserissa. Kun ehdin, luen kirjoituksen Bambuserissa, joka lähetysteni osalta on siirtynyt ”vaaliliitto-Pirkanmaa” hakusanan alle. Tiedoksi kaikille, että Bambuser ”Vaaliliitto-Tapahtumat” nettiTV:ssä alkavat pian suorat lähetykset organisoimaltani ja pääohjastamaltani vaali-Hevoskiertueelta. Tuolla kiertueella läpi Suomen keskustellessani suomalaisten kanssa ammennan juuri tämän blogikirjan elämänoppeja.
Koen itse yhteiskunnan sairauksien käsittelyn tällä hetkellä ala-arvoiseksi ja ollen lähinnä maallikkopoliitikkojen letkautusten räävittävänä. Ihmiselimistön symbolista arvoa käytetään säälimättömästi tai ymmärtämättömästi hyväksi omien tarkoitusperien pönkittämiseen ilman että koko kokonaisuus tulisi ymmärretyksi saati sen viat korjatuksi. Kun poliitikko lainaa esimerkiksi syöpä vertausta milloin mistäkin yhteiskunnallisesta vääryydestä, ei hänelle tule mieleen, että syöpä on vakava sairaus, eikä vain lennokas heitto poliittisessa jargonissa. Ja jos syöpä elimistössä on mahdollinen, eikö kaikki muutkin sairaudet ole? Eli: mikä tätä maata oikein oikeasti vaivaa? Tämän vuoksi toivon, että tämä ymmärryksen avautuminen yhteiskunnan hyvän elämän optimista saisi jalan sijan yhteiskunnallisessa keskustelussa.
YHTEISKUNNAN SAIRAUDET -EHKÄISY JA HOITO
En ole oikeutetumpi elämään tai arvokkaampi kuin sukupolvet minua ennen tai jälkeeni. En myöskään ole oikeutetumpi kuin nuori, vanha, köyhä, rikas tai sairas. Mennyt, nykyhetki tai tuleva ova yhtä merkittäviä olemassaololtansa; ne muodostavat ihmisen ja yhteiskunnan kokonaisuuden.
Arvokas herättää kunnioitusta. Kunnioitanko itseäni, olenko arvokas? Kunnioitanko menneitä sukupolvia tai tulevia? Kunnioitanko vähempiosaisia kotona, töissäni toimien, omassa maassani, koko maailmassa?
Jos kunnioitan vain itseäni tai jotakin minulle merkityksellistä, olen itsekäs. Jos haluan aina lisää, parempaa tai toisen omaa olen ahne tai kateellinen. Tai jos haluankin jotakin, mikä olisi jollekkin muulle paljon tarpeellisempaa kuin minulle. Tai entä jos heitän hukkaan jotakin minulle ylimääräistä, jota joku toinen tarvitsisi? Kun jokainen ajattelee vain omaa etuaan, olemme siinä pisteessä, että kukaan ei ajattele yhteiskunnan etua. Suomalaisen moraalin peruspilarit ovat rappeutuneet, ne ovat sortuneet, ne makaavat rujosti maassa ahneuden ja itsekkyyden polkiessa niiden päällä.
Kun aiemmin ihminen uskoi tuonpuoleiseen, niin nyt tuonpuoleisesta on tehty tämänpuoleinen. Finanssimaailman ihmeitä tekevät innovaatiot ovat ahneuden, viekkauden, keinottelun ja vähempiosaisilta riistämisen symboleita. Tämänpuoleinen ruumiillistuu autojen, veneiden, ulkomaanlomien ja talojen neliöiden lukumäärään perheessä, sijoitusten arvoon jne. Finanssimaailma määrittelee tämänpuoleisen uskolla rahan arvoon ja rahan määrittelemiin arvoihin. Koska usko on vahva, kuplarahan palvominen on kohonnut ihmisyyden yläpuolelle.
Entä toivo? Eräs nimeltä mainitsematon suomalainen puolue, jonka toivo on rahauskonnon kaikkivoipaisuudessa, vei toivon suomalaisten huomisesta ennennäkemättömään inflaatioon; toivon moraalinen arvo romahti ihmisyyden markkinoilla. Toivo materiaalisesta yltäkylläisyydestä, maailmanlaajuisista markkina-alueista ja voittamattomuudesta kilpailussa on johtanut yhä suurempiin tavoitteisiin maksimaalisen voiton tavoittelussa, jolloin mikään ei koskaan riitä.
Vaippaiästä massiivisella propanganda- ja markkinakoneistolla manipuloidut ikäluokat kätkevät toivonsa oman tilipussinsa paksuuteen ilman että sen todellinen hinta tuloerojen räikeänä kasvuna, yhteiskunnan ja maailman pahoinvointina sekä luonnon riistämisenä koskettaa lainkaan heitä itseään ja sisintään. Kun kilpailu on kuluttajiksi nimitettyjen ihmisten ainoa toivon väline syntymästä alkaen, miten empaattisuus ja lähimmäisen arvon ymmärtäminen voi koskaan syntyä ihmisen käyttäytymisen malliksi. Tulotason pönkittäminen perustarpeisiin nähden suhteettomaksi on osa ihmisen tässä moraalin rappiotilassa eksynyttä sisintä.
Entä rakkaus, kun houkutuksien seireenien laulut ovat sekoittaneet mielen alennusmyyntitarjouksillaan ja syrjäyttäneet äitien kehtolaulut. Ehdottoman rakkauden äidinmaidosta imetty välittäminen ja huolenpito on liudentunut ylitsepursuaviiin, ulkokohtaisiin, räävittömiin rakkauden onttoihin, markkinahintaisiin tunnustuksiin. Kun oman itsen olemassaolo ja omakohtainen rakkauden antaminen ovat piilossa kaiken näennäisrakkauden tyhjyydessä, raharakkautta tarvitaan yhä enemmän. Isoäidit ja isoisätkin ostavat hymyilevät katseet ja avuliaat kädet palveluntuottajilta.
Perheet hajoavat, siteet katkeavat lähimmäisiin ja vaikka meitä on yhä enemmän, olemme yhä yksinäisempiä, onnettomampia, turvattomampia ja vailla aitoa rakkautta. Meidän on kysyttävä itseltämme onko omien etujen tavoittelu ja valvominen oman tyhjyytemme puntari, olenko olemassa vain finanssimaailman nappulana?
Yhteiskuntamme sisin olemus ei voi hyvin eikä ole tasapainossa itsensä eikä ympäristön kanssa. Olemme suurelta osin erkaantuneet juuristamme, ihmisyhteydestä ja luonnosta. Koulusurmissa pohdittiin aselakeja ja terapeuttimäärärahoja ilman että kukaan julkisuudessa olisi pohtinut tapausten todellisia syitä. Tässä kohtaa oma heräämiseni alkoi hallituksen ostovoima-kilpailu-kasvu - mallioppilaselämäni jälkeen. Sisälläni kiehui, kun yhteiskuntamme kivuliaisiin tapahtumiin reagoitiin syiden torjumisella ja keskittymällä oireiden hoitoon tietoisesti.
Kun toinen koulusurma tapahtui yksi kansalainen julkisuudessa pääsi pyytämään anteeksi. Minulle jäi epäselväksi, mitä hän pyysi anteeksi, mutta oleellista oli, että hän ymmärsi pyytää anteeksi, jonka koin eleenä vastuunkantamisen orastamisesta. Miten ja miksi yhteiskuntamme on sairas? Miten avaisimme yhteiskuntamme ongelmat? Voisimmeko ottaa yhteiskunnan potilaan tuoliin ja tutkia? Voisimmeko tehdä diagnoosin ja hoitaa? Voisimmeko todellisessa elämässä ehkäistä yhteiskuntamme pahoinvointia ja ylläpitää sen terveyttä?
Tiede yrittää avata ihmisen elimistön koodeja, pääomittajat rahoittavat yrityksiä kopioimaan ihmisen aivojen ominaisuuksia ja fyysisiä taitoja. Ikuisen elämän ja tämänpuoleisen vallan tavoittamisen toivo on motivoinut tutkijoita luomaan implantteja aivoihin muokatakseen ihmisen olemusta ja tietoisuutta. Ihmisistä halutaan tehdä robotteja ja roboteista ihmisiä.
Ei toden totta olekkaan yhtä nerokasta luomusta kuin terveen ihmisen elimistö, jonka säätelyjärjestelmät yhteistyöllään toteuttavat tehtäviään koko elimistön hyväksi ja mikä oleellisinta tasapainon ylläpitämiseksi. Mitä me voimmekaan niistä oppia ja ennenkaikkea ymmärtää sen sijaan, että valmistaisimme ihmisenkaltaisia robotteja hallitsemaan ihmiskuntaa? Mitä tämän kaiken takana olevalla mahdilla meille on kerrottavana?
Yksi minkä tahansa säätelyjärjestelmän olennainen tekijä on tiedonkulku. Siitä pienenä, mutta onnistuneena esimerkkinä on erään kansalaiskeskustelun itu internetin välityksellä Kauppalehden keskustelupalstalla vuonna 2008. Intensiivisten mielipiteiden ja ajatusten vaihdon jälkeen syntyi yhteistyöllä Justus79-nimimerkin kanssa ajatus analogiasta yhteiskunnan ja ihmisen elimistön välillä. Oivallus herätti mielenkiintoni, koska analogia vaikutti ilmasta poimittavalta tietopankilta, aarrearkulta, joka oli pölyttynyt ja käyttämätön.
Matemaatikoilla on oma tapansa ajatella samaa asiaa siten, että asiat ovat zoomattavissa kokoluokasta toiseen, mitä kutsutaan fraktaaliteoriaksi. On tutkittu sukkulamatojen hermostoa ja mikrosiruja ja todettu monimutkaisten toimivien järjestelmien olevan toistensa kaltaisia. Näin on myös ajatukseni yhteiskunnan ja elimistön välillä.
Yhteiskuntatiedettä on harjoitettu niinkauan kuin yhteiskuntia on ollut, mutta onko tutkimus ollut kuitenkaan niin intensiivistä kuin ihmisen elimistön tutkiminen on ollut. Toisaalta tärkeysjärjestyksessä ihminen on etusijalla, koska ilman ihmistä ei olisi yhteiskuntaakaan, täten ihmisen anatomian ja fysiologian tuntemus yksityiskohdissaan on varsin pitkällä verrattuna yhteiskunnan toiminnan tuntemiseen ja ymmärtämiseen. Ja onhan ihmisen elimistöjä tällä planeetalla tietenkin miljardikertaisesti verrattuna ihmisten muodostamiin yhteiskuntiin. Ja toisaalta ruumiinavauksellinen tutkimus on hankalampi yhteiskunnalle toteuttaa.
Jokaiselle ihmiselle oma elimistö on läsnä ja sen toiminnan ymmärtäminen auttaa meitä selviytymään elämässä. Oma elimistö on kokoluokassaan ymmärrettävyyden rajoissa; me vähintään koemme ja tunnemme elimistöltämme palautteena valinnoillemme, onko valintamme tasapainossa oman elimistömme kanssa.
Kun lähdemme zoomaamaan ihmisen selviytymistä elämässä yhteiskunnan, ihmisten muodostaman rakenteen ja toimintajärjestelmän, kokoluokkaan, ymmärrys yhteiskunnan selvitymisestä on tasolla, joka ei ole meille läsnä ja luontaisen ymmärryksen alla. Kun elimistömme kanssa meillä on jokin ongelma, meillä on sitä varten koulutettuja lääkäreitä, jotka tutkivat, diagnostisoivat ongelman ja antavat hoidon. Mutta kenen vastaanotolle yhteiskunta voi mennä ongelmineen: toisen yhteiskunnanko? Mikäli olemme onnekkaita, yhteiskunnassamme vallitsee sille ominaisen kulttuurin perintö, jonka perinnäisohjeet luovat toimintakykyisen ja tasapainoisen, hyvän elämän sen jäsenille.
Toisaalta lääketiede ei suinkaan ole avannut ihmisen olemusta niin perin pohjin etteivät uudet ajatukset olisi tervetulleita elimistön toiminnan ymmärtämiseksi. Innovatiiset tutkijat ovatkin heränneet mallintamaan poikkitieteellisiä ajatuksia elimistön ymmärtämiseksi ja auttamiseksi. Yhteen lauseeseen kiteytettynä elimistön tasapainon ja toiminnan säätelyn malli on avain nyky-yhteiskuntamme itselleen ja ympäristölleen hyväksi olevan järjestäytymisen ymmärtämiseen ilman luokkataisteluita, ahneuden valtaa ja korruptiota. Se on myös avain yhteiskunnan sairauksien ja pahoinvoinnin syiden määrittelyyn, diagnostisointiin ja hoitoon, sekä ennenkaikkea sairauksien ehkäisyyn.
Tätä havaintoa ovat pohtineet menneinä vuosisatoina ainakin John of Salisbury (n.1120-25.10.1180) ja Thomas Hobbes (5.4.1588-4.12.1679) Heidät tunnetaan ennen kaikkea poliittisesta filosofiasta ja yhteiskuntaruumiin käsitteestä.
Yhteiskuntaruumis? Sanoisin mieluummin yhteiskuntaelimistö. Entä poliittinen ruumis? Kyllä, maamme on poliittinen ruumis, runneltu ja rujo. Se, että politisoisimme ihmisen elimistön kuvastamaan kirves kädessä jotakin aatesuuntaa kuten nämä herrat, tulisi meidän ajatella, mitä terveen ihmisen elimistö kertoo tämän maailman kaikkeuden toiminnasta, monimutkaisista, mutta ilmiömäisesti yhteen hiileen puhaltamisen logiikalla järjestäytyneistä rakenteista, jotka toimivat elimistön parhaaksi.
Nyt kun muutama sata vuosi on vierähtänyt, ja ihmisen anatomian ja fysiologian tuntemusta on moninkertaistunut, voimme lähteä hieman yksityiskohtaisempaan tarkasteluun kuin herrat aiemmin. Heidän pohdinnoistaan vielä tietämättömänä löysin ymmärryksen ihmisen elimistön ja yhteiskunnan analogiasta, poimin sen universaalin ymmärryksen kultaisesta aarrearkusta, joka odotti pölyttyneenä.
Milloin yhteiskunta syntyy?
Luonnon monimuotoisuuden ja ihmisten ryhmän kohtaaminen tuottivat viestintävälineen, kielen niin, että mitä monimuotoisempi luonto on, sitä usempia kieliä syntyi. Tästä esimerkkinä on Indonesian saaret, joissa luonnon runsas ja ylenpalttinen monimuotoisuus on synnyttänyt satoja kieliä yhdelle saarelle. Kieliä tarvittiin luonnon elinympäristönä ymmärtämiseen ja hyödyntämiseen, selviytymiseen.
Ihmisryhmä, sen ympäröivä luonto ja kieli ovat kulttuurin, kulttuurista syntyvän yhteiskunnan sekä sitä suojelevan valtion elämän perusyksikkö. Siinä missä eri kieltä puhuvien kommunikointi ja ymmärrys keskenään on puutteellista, se on kuitenkin tarkoituksenmukaista; se ohjaa ihmisryhmiä elämään sopusoinnussa juuri omien ympäristöolosuhteiden osana.
Kulttuurin juuret ovat yhteisen kielen kautta luonnossa ja sen ymmärtämisessä. Kulttuureiksi en kutsuisi lainkaan taloudellispoliittisen vallan määrittelemiä ihmisten manipulointikoneistojen tuotoksia, johon oman yhteiskuntamme identiteetti on suurelta osin liudentunut. Kun nämä itsekkyyteen ja ahneuteen luodut koneistot hallitsevat ihmisjoukkoja muodostaen epäkulttuureja, kuten länsimaissa ja yhä enemmän idässä on tapahtunut, yhteiskunnan ja ihmisen yhteys omaan geneettiseen koodistoonsa, luontoon on katkennut. Tällöin on katkennut myös elämän tarkoituksen ja mielekkyyden ymmärtäminen.
Yhteiskunnan perimä
Ihmisen elimistö saa alkunsa perimästä, isän ja äidin geneettisistä koodeista. Maailman kielien ja kulttuurien koodit ovat peräisin luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristön monimuotoisesta perimästä, tieteilijät sen vahvistavat. Tässä alkukulttuurien kohdut ovat yhteiskuntien syntymisen sikiöaste.
Vaikka noudatan analogista ajatusta yhteiskunnan ja elimistön välillä mahdollisimman objektiivisesti, en voi välttyä leikinomaiselta ajatukselta, etteikö yhteiskunnan äiti olisi maa ja isä jotakin jossakin taivaalla. Ajatukseni ohjautuvat kuitenkin universaaliin koodistoon, joka tämän näkyvän, meille todellisen kaikkeuden, on luonut.
Solu
Solu on yhteiskunnan kuten elimistönkin perusyksikkö, toisilleen läheisten ihmisten toiminnallinen kokonaisuus, jossa jokaisella on oma tehtävänsä ja paikkansa. Joidenkin solujen olemassaolo on merkityksellisempi yhteiskunnan elintärkeiden tehtävien kannalta, mutta se ei korvaa eikä sulje pois vähemmän elintärkeiden soluryhmien olemassaoloa, olemassaolon oikeutusta tai niiden tarkoituksenmukaisuutta.
Jokainen solu, ihmisten ryhmä on osa universaalia koodistoa, luonnon kiertokulun perimää. Tästä olemassaolomme perusolemuksesta olemme vieraantuneet ja samalla menettäneet elämän tarkoituksen ja mielekkyyden.
Kun tehtävä solulla on olla osa elintärkeää elintä, sydäntä, aivoja, keuhkoja, maksaa jne., tehtävään liittyy vastuu asemasta. Kun solu on osa elintä, joka on prioriteettiasemassa korkealla yhteiskunnan henkiinjäämisen kannalta, on erityisen tärkeää, että tehtävä, josta erityisaseman omaava solu huolehtii, tulee sen vaatimalla toimenkuvalla ja tarkkuudella mahdollisimman täydellisesti hoidetuksi. Näin ollen kaikilla on oma tehtävänsä yhteiskunnassa, toisilla on vain vaativampi sekä vastuullisempi.
Yhteiskunnan kehittyminen ja valtio
Onko kulttuurilla oikeus omaan yhteiskuntaan? Onko yhteiskunnalla oikeus omaan valtioon? Onko valtiolla oikeus omistaa oma maa-alueensa ja suojella sitä?
Kun yhteiskuntalapsi on kasvanut aikuisemmaksi se on oppinut kokemuksiensa kautta puolustautumaan hyökkäyksiä vastaan kehittämällä puolustusjärjestelmän, immuniteetin, lisäksi suotuisissa olosuhteissa se on oppinut taistelemaan, käyttämään nokkeluuttaan ja kehoaan oman itsensä ja olemassaolonsa turvaamiseksi. Lapsella iho toimii pysyvänä suojana jo syntyessään, oman fyysisen olemuksen rajapintana. Se on fyysinen raja, joka suojaa lapsen herkän elimistön toimintaa ulkoisilta ärsykkeiltä ja on osa lapsen identiteettiä.
Lapsi kasvaa ja kehittyy omien hormonaalisten viestiensä välityksellä. Lapsen kypsyessä aikuiseksi, kehityksen oleellinen osa on oppia omatoimiseksi sekä itsenäistyä. Valtiossa ovat tuon kasvavan yhteiskunnan kehittyvät puolustautumisjärjestelmät tietoisten, lainsäädännöllisten valintojen kautta poliiseineen, sotilaallisene organisaatioineen. Kokemuksen kautta selkärankaan ja luuytimiin opitut tavat suojella itseä ja yhteiskuntaa ovat meidän kaikkien käytettävissä ja edelleen kehitettävissä. Kehittyneellä, kasvunsa saavuttaneella, kypsällä valtiolla itsenäisyys ja itsenäinen toiminta suojaa sen identiteetin ja olemuksen.
Maailman valtioiden oikeutusta ja olemassaoloa kohtaan on viimeisten vuosikymmenien ajan on hyökätty sotilasvallankaappausten, propagandan, manipulaation ja globaalien uhkien varjolla. Tästä tuoreena esimerkkinä on EU:n liittovaltiokehitys, jossa valtiot ovat vain osa jotakin harvainvaltaisen keskushallinnon alaisuutta suvereniteetti, itsemääräämisoikeus haudattuna.
Kuten aiemmin oli heidän itseoikeuttamansa lupa länsimaiden piirissä hyökätä ns. kommunistisia maita vastaan, nyt propagandan avulla viitaten Natsi-Saksaan ja protektionismin, itsesuojelun turmiollisuuteen, luodaan valtiollinen stressi- ja alennustila sekä mielikuva valtioiden olemassaolon haitallisuudesta ihmiskunnan kannalta. Merkitystä ei nykykehityksessä - tai nykytaantumassa -ole sillä, että esimerkiksi omassa maassamme 1970-1980-luvun vaihteessa, oli yhteiskunnan hengissäselviytyminen ja ihmisten hyvinvointi lähes optimaalisella tasolla. Koska hyvinvointi luotiin valtion eli kansan omilla, strategisesti tärkeillä, kohtuullisen voiton yrityksillä ja pääomien vapaan liikkumisen estämisellä, elimme yhteiskunnassa, jossa vallan todelliseen kahvaan eivät vielä olleet tarttuneet kasvottomat ja moraalittomat tahot.
Kielitoimiston sanakirjan sanoin valtio on määräalueen asukkaiden järjestynyttä yhteiselämää säätelevien yhteiskunnalisten laitosten kokonaisuus. Sanalla valtio viitataan sekä poliittiseen ja alueellisen kokonaisuuteen että hallinnolliseen, oikeudelliseen ja taloudelliseen järjestelmään.
Valtio on käytännössä kansalaistensa yhteiskunnallinen tietoisuus, valintajärjestelmä, mahdollisuus valita tietoisen ajattelun kautta. Tietoisuus itsestään osana luonnon kiertokulkua tuo vastuun valittaessa. Valtiota eli yhteiskunnan jäseniä voidaan johdattaa valitsemaan huonosta puusta, mikäli kehityksen polku ei valinnoille ole ollut suotuisa.
Valtion säätelyjärjestelmien tarkoituksenmukaisen toiminnan ymmärtäminen avautuu elimistön ja yhteiskunnan avulla. Valtion toiminnalla on olemassa oikeutettu tasapainon optiminsa, mihin pyrkimällä yhteiskunta on yhteydessä omaan perinnäiskoodistoonsa. Tällöin kansalaiset ymmärtävät elämän tarkoituksen ja mielekkyyden osana luonnonkiertokulkua, universaalia todellisuutta. Tuo optimi on kaukana näennäisdemokratiasta ja monikansallisesta vallasta. Terveellä elimistöllä tuo ihanne onkin itsestäänselvyys, luonnonlakien omaisesti.
Minun korvissani kysymys valtion olemassaolon oikeutuksesta kuullostaa siltä, että onko ihmisellä oikeus omistaa oma ruumiinsa. Onko ihollamme ja puolustusjärjestelmällämme oikeus suojella kehoa elinkaarensa ajan. Onko meillä oikeus omistaa itsemme?
Tällä hetkellä olemme todellisia pelinappuloita shakkilaudalla. Siirtoja tehdään, meidät on hinnoiteltu, olemme kaupan. Maamme on otettu haltuun salakavalasti. Sotilasvallankaappaus on suoritettu suurinpiirtein verettömästi.
Moniavioisuudesta sen verran, että se ei ole ollut ainakaan pohjoismaissa ihmisen luontainen elämisen muoto. Siitä huolimatta meidät on nyt pakotettu ryhmäseksiin EU-maiden kanssa. Hekuman huumassa eritteet liikkuvat kyllä vapaasti maasta toiseen, mutta koska tulee krapula ja morkkis, taudit ovat jo tarttuneet.
Ajatelkaapa juolavehnää, joka saapui viime vuosisadan puolessa välissä etelämmän euroopan siementen mukana. EUn vallankahvat näyttäytyvät ikäänkuin sutenöörinä ja EUn miljardeilla luotu propaganda huumeena, jotta EU-maiden kansalaiset eivät ymmärtäisi, mitä he tekevät. Tähän kohtaan tarkentaisin vielä, en vastusta EUta sinänsä, vastustan Suomen EUjäsenyyttä.
Aivotoiminta ja hermosto
Olemme halunneet antaa oikealle ja vasemmalle aivopuoliskoille omat tehtävänsä ikäänkuin ne taistelisivat vallasta keskenänsä. Nyky- aivotutkimus on kuitenkin kallistumassa tosiasiaan, että aivot ovat kokonaisuus, eikä vallasta taisteleva oikeisto ja vasemmisto.
Aivoilla ei ole yläpuolella vaikuttavaa hallitusta ja ministeriötä, vaan hierarkiassa koko elimistön toiminta on edustettuna ylimpänä isojen aivojen kuorikerroksessa. Sen hierarkiassa alapuolella on yhdistäviä rakenteita, tumakkeita(hermosolukertymiä) eli todellisia ministeriöitä, kuten intuitiivisiäkin rakenteita, jotka toimivat tiedon lajitteluasemina suuntaan ja toiseen ja vastaavat kokonaisuuksien käsittelystä.
Yhteiskuntamme hierarkkia on vääristynyt. Isojen aivojen kuorikerroksen ylimpänä tulisi edustaa elimistöä ja hallituksen sekä ministeriöiden tulisi toimia tiedonkäsittely- ja jakeluasemina hierarkkisesti alapuolella, mutta silti yhteiskunnan toimintakyvyn oleellisena ylläpitäjänä. Tumakkeiden kautta tiedon pitäisi levitä hermoratamediaa pitkin elimistön periferiaan, mutta yhteydet ovat poikki. Samoin yhteiskunnan kipujen tulisi välittyä aivoihimme toimenpiteitä varten, mutta hermostomedia vaikenee.
Vaikka elimistön eri osa-alueet ovatkin edustettuina aivoissa puolueiden tapaan, niiden tulisi toimia elimistön hyväksi yhteistyössä, eikä kilpaillen etujärjestöinä. Olisi se aika kornia, jos kätesi ja jalkasi kilpailisivat, kumpi voisi potkaista esimerkiksi pallon maaliin.
Kansanedustaja on piuhan toisessa päässä, välissä tiedonjakelu ja tiedonkulkeminen sekä toisessa päässä ovat suomalaiset. Toimiiko kansanedustaja odotetusti tänä päivänä, tehtävänsä mukaisella tavalla? Onko aivojemme tärkeistä tumakkeista lähtenyt liikkeelle syöpä, joka on ohittanut aivojemme kuorikerroksen tehtävät?
Kansanedustajan kuuluisi toimia yhteiskunnan terveyden ja tasapainon hyväksi. Nukkuvien puolueen olemassaolemattomuus eduskunnassa on osoitus tietyn elimistön osan edustuksen puutteesta. Kunniaksiko yhteiskunnalle? Kun ajattelette elämänkokemusta omaavan, terveen ihmisen aivoja ja kuinka ne työskentelevät ihmisen kokonaisvaltaisen elämänymmärryksen ja tasapainon hyväksi, tiedätte, mikä on yhteiskunnan edustajiston optimit oimintatapa. Esimerkiksi terve ihminen ei ajattele, että empä kerro jalalleni, että isken sen kohta poikki, jotta se ei ehtisi tehdä vastarintaa.
Onko nyky-yhteiskuntamme poliittinen valtajärjestelmä toimiva, huikaisevan toimiva tai jopa korvaamaton? Vai olisiko meillä pohtimista, miten luonto on yhteiskunnallisen rakenteen toiminnan jo valmiiksi suunnitellut? Jos kerran mikropiiri ja sukkulamadon hermosto muistuttavat toisiaan, ei meillä ole estettä oppia elimistön ”valta”rakenteesta yhteiskuntamme toiminnan hyväksi.
Verenkiertoelimistö, yhteiskunnan elintoimintoja ylläpitävä verkosto
Yhteiskunnan sydän sylkäisee aamuisin hapekkaan verenkiertomme liikkeelle sille ominaisen, itsenäisen toiminnan kautta. Verenkierrossa kulkeutuvat hapekas veri ja ravinteet oikeisiin osoitteisiin niiden tarvitsemissa määrin monimutkaisen säätelyjärjestelmän turvin.
Se, kuinka tiheästi sydän sykkii, on säädeltävissä hormonien ja hermoston kautta, tietoisten valintojen kautta. Tällöin astuu kuvioon lainsäädäntö, yhteiskunnan korkeimmat päättävät elimet ja maan tavat.
Hormonit, nuo välittäjäaineet, yhteiskunnan edustajat ja virkamiehet yhdessä hermoston, median ja muiden viestinjärjestelmien kanssa toimivat viestin viejinä elimistön tarpeista. Ne tuottavat tietoa elimistön ääriosista; monimutkaisilla sääntelyjärjestelmillään lopputuloksen pitäisi olla elimistöä suojeleva ja tarkoituksenmukainen. Mutta onko se sitä yhteiskunnassamme tällä hetkellä?
Mikäpä onkaan yhteiskunnan optimi verenpaine? Ihmisestä tiedämme, että sisätautilääkärit suosittelevat sen hyvinkin matalaksi. Terveen nuoren ihmisen verenpaine on usein niinkin matala, että välillä voi huimata. Siis korkea verenpaine ei todellakaan ole tavoite, se on yhtä kuin orjuutettu ja viimeiseen puristettu yhteiskunta, sairas sellainen.
Leikitäänpä välillä luvuilla, tosin ei verenpaineluvuilla:
Ihmisellä 1 minuutti - 60 sydämenlyöntiä
Ihmisen 80 vuodessa on 42 miljoonaa minuuttia
Yhteiskunnassa 1 aamu vastaa yhtä ihmisen sydämenlyöntiä
60 aamua eli 2kk vastaa ihmisen minuuttia
42 miljoonaa ihmisen minuuttia eli 80 vuotta tekee 7000000 yhteiskunnan vuotta
Nämä ajatukset fraktaaliteorian puitteissa sallivat epätieteelliset laskelmani yhteiskunnan iästä. Mielenkiintoiseksi asian tekee tunnetuimman nykytietosanakirjan Wikipedian tieto ihmisen historiasta: ”Simpanssien kehityslinja erkani ihmisistä noin 5–6 miljoonaa vuotta sitten ja gorillojen noin 7–8 miljoonaa vuotta sitten” Siis onko meitä ollut yksi alkusolu, vai monta?
Onko tuo epätieteellinen 7 miljoonaa vuotta nyt täynnä ja yhteiskunnat ovat kuolemassa, onko Uudenmaailman järjestyksen aikakausi todella tulossa? Entä tuhatvuotinen valtakunta, joka alkaa ihmiskunnan -ainakin teoreettisesta -kuolemasta?
Vai onko kuitenkin yhteiskunta syntynyt vasta kielen ja kulttuurin kehittyessä noista yhteiskunnan sikiöasteen kantasoluista? Entä jos nämä alkuihmiset ovat olleet yhteiskunnan munasoluja, jotka muotoutuivat maaäitimme kehittymisessä ja odottivat luontosiipan siittiösolujen kutsua Eedenissä? Näiden yhtymisestä on syntynyt vasta kieli, kulttuuri ja yhteiskunta.
No, palataanpa asiaan, talousasioihin
Veri kuvastaa kaikkea elimistömme solujen toimintaan tarvittavia hyötyaineita, happea ja ravinteita, elimistön taloutta. Rauta, reaaliraha kiertää elimistössä säästeliäästi, hävikki on varsin pieni. Terve elimistö ei ota vastaan hävikkiä suurempaa rautamäärää, jos sitä on kiertämässä ja varastoissa tarpeeksi! Toisin sanoen luonnonvaroja ei haaskata tältä osin. Tässä tulee esille talouden olennaisin olemus: kohtuus, joka on täydellisesti hukassa maailman ja yhteiskuntien eliitiltä.
Rahaa tarvitaan yhteiskunnan energiajärjestelmän, elämän, ylläpitämiseen; hapen kuljettamiseen keuhkojemme kautta kudoksiin. Luuytimiemme kassaholveissa yhteiskunnan pankkiirit luovat talouden ylläpitämiseksi reaalirahan liikkuttamisen välineet, punasolut. Ihmisellä minuutissa samat punasolut ovat kiertäneet elimistön läpi, yhteiskunnassa tuo aika on 2 kuukautta. Punasolujen elinikä on noin neljä kuukautta. Tällöin rahan kuljettamisen ja liikkumisen välineet uusiutuvat tertiääritaloudessa eli kolme kertaa vuodessa, ei kvartaalitaloudessa.
Itse rahan määrä yhteiskuntaelimistön järjestelmässä on lähes vakio, mutta siis sen kuljettamisen välineet pitäisi uusiutua ja olla jatkuvassa kierrätyksessä pernan ja maksan toimiessa punasolujen hautausmaana. Makrofagit, verenkiertotaloutemme syöjäsolut osallistuvat myös tuohon rahan kuljetusvälineiden kierrätykseen, olisipa siinä mukava ammatti.
Puhutaan talouden innovaatioista, mutta kukapa kehittäisi nuo rahan kierrättäjäsysteemit niin, että tasapainotila taloudessa pysyy sääntönä ja että talousverenkierto palvelee yhteiskuntaelimistöä, eikä päinvastoin, kuten nyt. Yhteiskuntaelimistön punasolupankkijärjestelmä toimii koko elimistön toiminnan -huom: toiminnan, ei laiskuuden ylläpitämiseksi! Miten paljon opittavaakaan meillä vielä on!
Omassa mielessäni pyörii ajatus maksuvälineestä, joka saataisiin osana tuloja ja joka lakkaisi olemasta neljässä kuukaudessa. Tuon neljän kuukauden ajan se olisi käyttökelpoinen, ja jollet olisi sitä siinä ajassa käyttänyt, se menettäisi arvonsa. Uutta rahaa luotaisiin samanaikaisesti kierrosta poistuneen tilalle. Toisaalta rahaa olisi myös varastoitavassa muodossa. Kiertävän ja varastorahan suhteelle olisi optimi terveessä yhteiskunnassa. Jatkakaa te…
Hieman elämän epärytmistä ja -epätasapainosta
Yhteiskunnan sydän siis pumppaa jokainen aamu verenkierron liikkeelle hapen muuttutua soluvoimaloissa eli mitokondrioissa toiminnalliseksi yhteiskunnalliseksi energiaksi. Mikä meidät pumppaa oikeastaan liikkeelle? Alunperin meidät on pumpannut päivittäisiin askareisiin hengissäselviämisen halu osana luonnonkiertokulkua, siis luonnon vuodenaikakohtainen luontainen sekä ihmisen sisäinen valoenergiaan koordinoituva käpyrauhasen ja muidenkin elimien tuottama melatoniinikellomme rytmi.
Nyt tuo melatoniinikellomme on pitkälle tuotteistettu kyseenalaisten tahojen kautta nyky-yhteiskunnassamme. Lainsäädäntömme ohjeistukset eli sydämemme toiminnan säätelyn käskyt ovat valjastettuna vastoin ihmisen luontaista, luonnon voimavaroista kumpuavaa elämää. Ihmisen luontainen elinvoimaisuus on alistettuna yhteiskunnan tietoisuuden hierarkiassa, käskytysjärjestelmässämme, lainsäädännössämme.
Terveesti toimivassa yhteiskunnassa on tilapäisiä epätasapainotiloja. Tasapaino ei ole staattinen tila, vaan yhteiskunnan yhteinen liike tasapainon ylläpitämiseksi, toisin sanoen terveyden säilyttämiseksi.
Jos me eläisimme vailla voimakasta tiedostamista linnun lailla, olisimme osa luonnon kiertokulkua ja tasapainoa.Tietoisuus luo meille tien, jossa me joudumme valitsemaan vastuun ja sen myötä tulevan vapauden tai vastuuttomuuden ja sen myötä tulevan orjuuttamisen välillä. Niinkuin tasapainon, niin rytminkin kanssa yhteiskunnan tulisi pyrkiä luonnolliseen optimiin.
Elämän kiireinen rytmi vääristää ajan alkuperäisestä. Minulla on vankka tunne siitä, että itse ihmisen Elämä löytyy tuosta vääristymättömästä ajasta ja että tuo vääristynyt, nopeutunut aika vie ihmistä pois päin elämän tietoisuudesta ja perustotuuksista.
Kun yhteiskunnan solut hyökkäävät toisiaan vastaan
Miten yhteiskunnan autoimmuunisairaudet, jossa oma elimistö hyökkää itseään kohtaan, syntyvät? Ihmisen sairauksista se on syntyperältään pääosin tuntematon. Voimme ajatella, että mikäli yhteiskunnan säätelyjärjestelmä on liian sääntelevä ja säätelevä, diktatoorimaisen rajoittava, tällöin toiminnallisella energialla täytetyt, mutta toimettomat ja turhautuneet solumme voivat huonosti, pätemisen tuska on kova.
Yhteiskunnallinen tulehduksellinen tilanne voi laukaista reaktion, jossa nuo mielekkään toiminnan puutteesta kärsivät tahot hyökkäävät omia yhteiskuntamme osia vastaan. Esimerkiksi energiantuotannon jatkuva lisääminen lobbaamalla ydinvoimaa, nostaa yhteiskunnallisia kierroksia, verenpainetta. Tahot, jotka jatkuvaa energiantuotannon lobbaamista kannattavat, samaistavat itsensä noihin energialaitoksiin todellisuudessa kärsien itse sisäisen energialatauksensa kroonisesta vajaakäytöstä, oman henkilökohtaisen energian ylijäämästä ja oman henkilökohtaisen yhteiskunnallisen tehtävän täyttymisen puuttumisesta.
Autoimmuuni kilpirauhasen liikatoiminta, Basedowin tauti, kuvaa hyvin tilannetta, jossa kilpirauhanen vastaa aineenvaihduntamme nopeuden kasvamisesta. Luontaiset elimistön omat voimavarat kääntyvät täten yhteiskuntaa vastaan.
Toisaalta tuo toiminnallinen energia on voitu latistaa vaiheessa, jossa koneet alkoivat korvaamaan adrenaliinin ja testosteronin täyttämiä yhteiskunnan mahtisonneja. Hyödyttömäksi jääneet energiapurkaukset etsivät kanavoitumistaan toisaalle tuloksetta. Kumuloiden energiaturhaumiaan sisäänsä, he passivoituvat, masentuvat, turruttavat itsensä huumaavilla aineilla, jotta todellinen elämäntarkoituksen sen hetkinen olemattomuus ei loistaisi heille aamuisin silmiä avatessa.
Massiivisen yhteiskunnallisen luonnonkiertokulusta pohjautuvan elinvoiman mitätöiminen on saanut aikaan tähän mennessä diabetesta ja nivelreumaa, jossa tuhlattu elinvoima ja toimintakykyisyys käyvät kapuloiksi ja suuriksi kustannuksiksi yhteiskunnan rattaisiin. Optimissa yhteiskunnassa yhteiskunnan jäsenten terveyttä vaalitaan mielekyydellä. Kävelevä, itseänsä monistava, aikapommi on nyt räkälöissämme odottamassa.
Allergioiden ajatellaan syntyvän elimistömme puolustusmekanismien tekemisen puutteesta hygieniatason parannuttua, tällöin yhteiskunta hyökkää olemattomia vihollisia vastaan, ikäänkuin paranoidisena.
Syövän kehittyminen
Sinänsä haitalliset aineet eli ns. radikaalit ovat osa elimistömme toimintaa ja olemassaoloa. Vääränlaisen luonnonvarojen käytön sekä muiden epäsuotuisten olosuhteiden vallitessa nämä vaaralliset radikaalit alkavat nakertaa yhteiskuntaelimistöä.
Jing ja jang on tässä suhteessa oikeassa. Negatiivisen varauksen sisältävät radikaalit saavat tasapainotilassa neutraloijansa pelkistäjän, antioksidantin varsinkin tuon oikeanlaisen luonnonvarojen käytön palkintona! Ja rauha säilyy yhteiskuntaelimistössä.
Jos tunnet jonkun radikaalin ihmisen, sinun tehtäväsi on neutraloida hänet ; D
Epätasapainon vallitessa liiallisena yhteiskuntaelimistön omien solujen aktiivisia ihmisiä joutuu yhteiskunnalle haitallisten radikaalien hyökkäykselle alttiiksi vaurioituen. Vaihtoehtoisesti perimäkoodisto soluryhmissä voi mutatoitua eli muuntua jostain muusta syystä yhteiskunnalle haitalliseksi. Tällöin elämälle haitallisten koodistojensa avulla itseään toteuttavat solut edelleen hakeutuvat yhteiskunnan tasapainon vastaisten, ulkopuolisten oppien ja epäyhteiskunnallisen vaikutusvallan piiriin.
Poliittisella eliitillämme tämä haitallinen itseänsä ruokkiva toiminta on ollut suorastaan jo sääntö kuin poikkeus. Vaurioiduttuaan koodistoltaan ihmiset voivat muuttua syöpäsoluiksi, maksimaalisen kasvun tavoittelun itusoluiksi, jotka aggressiivisesti valtaavat yhteiskunnan rakenteita jatkuvalla kasvullaan.
Jatkuvan kasvun globaalijärjestelmä yrittää jatkaakin kulkuaan, kunnes isäntäelimistö on tuhottu. Omat hallitsemattomasti kasvaneet solurykelmämme ovat lähettäneet jatkuvan maksimaalisen kasvun etäispesäkkeitä omaan yhteiskuntaamme esim. kauppaketjujen ja huoltoasemaketjujen muodossa näivettäen paikallista, luontaista talouden kiertoa.
Toisaalta nuo monopoliketjut ovat elimistölle kuin diabeteksen pääte-elinsairauksia sydämessä, verenkierrossa, silmissä, munuaisissa, maksassa. Osittain kysymyksessä yhteiskuntamme näivettämisessä ovat mukana loiset, ulkoapäin lonkeronsa työntävät verenimijät, joille hyvän kasvualustan on luonut syövän vaurioittama yhteiskuntaelimistö.
Elinkeinoelämämme tasapainottomuus
Suolistomme ottaa vastaan luonnonvarojemme rikkauden ja palauttaa sen lopussaan luonnonkiertokulkuun. Elimistö-elinkeinoelämä toimii elimistön hyötybakteerien kanssa suolistossamme yhteistyössä yhteiskunnan ylläpitämiseksi.
Diabetes eli sokeritauti on aineenvaihduntasairaus, jossa yhteiskunnan tasolla ihmisten solut eivät toimi tarkoituksenmukaisella tavalla. Kun ihmisen historian elämisen ehtona ollut lihasvoiman käyttö on rajattu ihmiset korvaavilla koneilla pienelle väkijoukolle esim. rakennustyöntekijöitä ja lisäksi ulkoistettu ulkomaalaisille työntekijöille, on aineenvaihduntamme joutunut tasapainottomaan tilaan, josta vääjäämättömänä seurauksena yhteiskunnan selluliitti ja turvotus. Nyky-yhteiskunnan keskivartalossa rasvakudos on moninkertaistunut toimivaan ja tasapainoiseen elimistöön verrattuna.
Metabolinen eli aineenvaihdunnallinen häiriötila on ottanut hallinnan yhteiskunnallisesta toimeliaisuudesta. Mielekkyys on kadonnut töistä. Koneilla haluttiin korvata mielekäs työ, jotta ihmisillä olisi vapaa-aikaa. Tosiasiassa tuo ”vapaa-aika” on ajanvietteen krooninen ja tarkoitukseton olemassaolo, minkä kaiken pohjimmainen tarkoitus on vain markkinat, markkinat ja markkinat.
Elämän jatkumiseen ja ympäristön tasapainoon liittymättömät toimistotyöt tehdään, koska kansalaisten mielet ovat manipuloitu uskomaan tarkoituksettoman elämän olevan todellista ihmisen elämää. Työttömien ja yhteisön pullasorsien eli rasvakudoksen, vararavinnon määrä on tasolla sairaalloisen lihava, vaikka yhteiskunnan peili onkin EU:n kekseliäiden tilastojen avulla luotu hoikentavaksi. Vararavinto sinänsä on tarpeellista, mutta rasvakudoksen laatu on epätyydyttävää laadultaan ja liiallista.
Sokeria ja hiilihydraatteja huumeiden korvikkeina ahtava kansa luo tyydytystään ammentamalla tyhjyyteensä universaalista energiasta luotua viihdettä. Onko energia (ee on ämceetoiseen) olemassa ihmisten viihdyttämiseen, tylsistyttämiseen, idiotisoimiseen? Käytetäänkö energiaa väärin? Mikä on energian tarkoitus? Mikä on elämisen tarkoitus? Mitä elämä on? Onko elämä energiaa?
Miksi meitä kupataan?
Yhteiskuntamme kuppaus on tavoiteltu ratkaisu eli hoito, kunhan ensin on luotu ongelma eli yhteiskunnan sairaus, joka tässä tapauksessa on nimeltään raudan kertymäsairaus, latinaksi sekundaarinen hemokromatoosi.
Yhteiskuntaamme on keinotekoisesti 1980-luvun puolesta välistä alkaen luotu krooninen sairaustilanne pääomien liikkuvuuden vapauttamisella, missä elimistön energian ja elintärkeiden aineiden liikkumiseen tarvittava rauta eli raha, pääoma, vuotaa maastamme ulos. Elinkeinoelämästämme, maha-suolikanavasta, vuoto tapahtuu veriripulina. Samalla vuotavat suolesta ulos luonnonvaramme ripulin mukana ennen niiden täysipainoista, luontaista hyötykäyttöä eli ravinteiden imeytymistä suolesta elimistön hyväksi. Tämä tapahtuu suureksi osaksi monikansallisten yhtiöiden toimesta ns.”vientinä”.
Peräsuolemme on jo poistettu syövän vuoksi, jonka vuoksi avanne on ollut näppärä ratkaisu ”viennin” edistämiseksi sairaassa yhteiskunnassamme. Tällöin luonnonvarojen normaali palautuminen toisessa päässään luonnon kiertokulkuun myös estyy; myös ympäristö näivettyy ja tarvitsee keinotekoisia ravinteita. Tuosta kuihtuvan yhteiskunnan veriripuli-avannepussukasta rahan ja vallanhimoiset loiselävät veren kuppauksen lisäksi märehtivät mustaan aukkoonsa lähes kaiken, minkä tuotamme.
Yhteiskunnallisen veriripulin aiheuttaman näivettymisen ja anemian vuoksi, meitä on syy ravita keinoruokinnalla, keinolannoitteilla, keinotekoisesti muunnelluilla ruuilla, kemikaaleilla sekä tehdä toistuvia verensiirtoja. Ihmisen luontainen luonnonvaroista ravinnon ja suojan saaminen on häiriytynyt vakavasti. Mahasuolikanava-elinkeinoelämän rakenteet eivät ole enää hyvänlaauisten bakeerien ja yhteiskunnan jäsenten, vaan kasvottoman pääoman lobbaama EU:n lainsäädäntö on ottanut sen hallintaan.
Koska elinkeinomahasuolikanavamme ei toimi enää sille tarkoitetulla tavalla, se aiheuttaa juuri kyseisen veriripulisuolitulehduksen, siis jonka ansiosta olemme keinoruokinnassa sekä saamme verensiirtoja eli otamme valtion velkaa, jotka toistuvat 1990-luvun lamassa, ja nyt jälleen voimallisina.
Myös verenvuodot ovat yleisiä, koska elimistöämme runteleva syöpä on vaikuttanut hyytymisjärjestelmiin niin, että vuodamme pienestäkin vauriosta, mikä -huom- on juuri se tavoiteltava sairaus, jotta hoito eli verensiirto, siis elimistön ulkopuolinen valtion laina tulisi tarpeelliseksi ja yhteiskunta riippuvaiseksi maailman jättiloiseläjistä.
Siis miksi meitä kupataan: Jotta pääomien vapauttamiseen tehty lobbaus alunperin olisi onnistunut, tuli olla porkkana kepin päässä. Kun yhteiskunta anemisoidaan veriripuleineen ja verenvuotoineen, tarvitaan useita ja isoja verensiirtoja, jotka toistuvasti ja hieman yliannosteluna johtavat raudankertymäsairauteen yhteiskuntaelimistön tärkeisiin elimiin.
Oleellinen havainto on, että keinotekoisilla verensiirroilla saatu rauta ei jakaudukkaan tasaisesti, vaan muun elimistön näivettyessä, maksa ja muut tärkeät yhteiskunnat elimet rikastuvat raudalla eli rahalla. Puhumme siis tuloerokasvusta, joka sairauden loppupäässä ilman kupaushoitoja johtaisi vaikeaan maksasairauteen, sydämen vajaatoimintaan, diabetekseen!
Kuppaus eli rahan imeminen elimistöstä sinänsä olisi hyvä hoito, mutta ei silloin, kun se on tavoiteltava hoito, jolle pitää luoda ensin ongelma.
Bipolaarinen häiriötila, kaksinapainen mielentila eli miten yhteiskuntamme päätyi tähän tilaan alunperin?
Menemättä sen kauemmaksi kuin 1900- luvulle, yhteiskuntamme on asteittain sairastunut kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, jossa nousukausina yhteiskunnallista masennusta ja pahan olotilaa peitetään suuruuskuvitelmilla, harkitsemattomilla ihmissuhteiseilla (mainitsin ryhmäseksin EU-valtioiden välillä), käyttäytymällä liikenteessä muista piittaamatta (esim. ajamalla sokeasti omia yksityistämisen uskomuksia köyhiin maihin), käyttämällä päihteitä holtittomasti (viihdeteollisuuden käyttö on maksimaalista) tai olemalla harkitsematon talousasioissa (valtion toistuvat pikavipit, luotot ja jatkuvat uusien tuotteiden saamisen ja mielihalujen toteuttamisen tarve).
Viime masennuslamakautenaan 1990-luvulla, maamme oli vakavassa depressiossaan itsetuhoinen, teki itsemurhayrityksen päätyen EU-jäsenyyteen. Maamme luovutti itsemäärämisoikeutensa ja asettui holhottavaksi.
Yhteiskuntamme lähettää rahaa EUhun, joka päättää, mitä me niillä tekisimme. Nyt EU haluaa holhota myös rahankäyttöämme ikäänkuin isällisenä tahona, vaikka EU on juuri merkittävä osa rahan kuppauksen järjestämisessä: vapaasti liikkuvat eritteet ja pääomat on tärkein osa EUn hekumallista olemusta. Jälleen kerran oliko maamme EUjäsenyys tavoiteltu hoito, johon oli luotava sairaus eli depressio.
Masennus ja kiihtymisvaihesykli on lyhentymässä, tosin tuon itsemurhayrityksen jälkeen emme EU:n holhouksessa pääse yrittämään itsemurhaa jälleen. Mutta EUpa ei olekkaan sisarhentovalkoinen, vaan puoskarilääkäri, jonka motiivit ovat ihan jotain muuta kuin elimistöyhteiskunnan parantaminen.
EU-sairaala, tehostetun epäluonnon ja näennäisdemokratian valvonnan yksikkö
Potilas: Suomi
Synt.aika: 6.12.1917
Tulosyy:
Itsemurhayrityksen jälkitila, ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta moraalin heikkenemisen aiheuttama murtuma selkärangassa ja neliraajahalvaus.
Anamneesi:
92 vuotta sitten itsenäistynyt valtio, joka nuoruusiässään oli naapurimaidensa holhouksen alla. Osallistui naapuriensa kanssa tappeluun reilu 60-vuotta sitten, jossa menetti osan vasemmasta vartalostaan.
25 vuotta sitten sairastui veriripuliin, krooniseen suolistotulehdukseen, pääomavirtojen vapauttamisen ja kilpailulainsäädännön muuttamisen vuoksi, mikä johti raudan kertymäsairauden, hemokromatoosin kehittymiseen.
Sairastui sekä aivo- että peräsuolisyöpään jo ennen veriripulin alkua. Tauti on täysin hoitamaton ja päässyt metastasoimaan laajalti elimistössä. Sekä kroonisen suolistotulehduksen että peräsuolen syövän hoitona ollut avanne, jonka tuotoksista EU-sairaalamme ottaa kaiken taloudellisen hyödyn irti.
Ollut neste- ja ravinnetiputuksella itsemurhayrityksen jälkeen noin 15 vuotta. Itsemurhayritystä edeltävästi maanistyyppistä käyttäytymistä, johon liittynyt holtiton, ulkoistentekijöiden provosoima sukupuolikäyttäytyminen. Moraalisen rappiotilan heikentämässä selkärangassa murtuma, jonka vuoksi neliraajahalvaus.
Tajunnantaso ollut normaalin rajoissa, maanisdepressiiviset mielialan heilahtelut tuntuvat koko halvaantuneessa kehossa mm. välillä vaarallisen korkeana verenpaineen nousuna. Suuri vatsakumpu seurauksena elimistölle epäedullisista elämäntavoista.
Status:
Yleistila heikko, keskivartalolihavuus. Verenpaine laskenut matalahkolle tasolle. Veren hapetus puutteellista. Sydämestä kuunnellen epätasainen, nopea rytmi. Vatsa pömppö, maksa suurentunut, suoliäänet vaikertavat. Raajoissa ei voimaa, ei reagointia kivulle alaruumiissa. Keskisormessa hieman liikettä. Raajojen valtimoverenkierto puutteellista.
Suunnitelma:
Toipuminen epätodennäköistä. Keskisormen liike kuitenkin uusi, joten mahdollisen toipumisen merkkejä seurattava. Depressiojakson myötä tullut matalahko verenpaine nostettava uudelleen kriittisiin lukemiin. Hoitamattoman syövän levinnäisyys on pitkällä, ja EU toivoo vakaasti, ettei Suomen elimistö lähde taistelemaan puolustusjärjestelmillään Suomen valtion täydellistä haltuunottoa vastaan. Nato-rokotteella eliminoitava mahdollisten elimistön sisäisten puolustusjärjestelmien herääminen.
Ennen Suomen elintoimintojen lopullista lakkauttamista on oleellista kupata verta ja ravinteita mahdollisimman tehokkaasti. Suomen elimistön haltuunottosuunnitelma on edennyt varsin mallikelpoisesti.
LOPUKSI
Poliitikot toistuvasti viittaavat yhteiskunta -elimistö analogiaan, ymmärtämättä kokonaisuutta, ymmärtämättä sitä universaalia tietopankkia elämän tarkoituksesta ja mielekkyydestä. Ikäänkuin kaikki poliitikot olisivat todellisia puoskareita. Velka-Jykän ja Muisti-Matin valheista voisi tehdä heidän poliittisen uransa pituisen kirjan.
Hallituksemme on kertonut elvyttävänsä valtiomme taloutta. Sydämen sykkimisnopeus on täytynyt olla siis kuollettavan matala kuten myös yhteiskuntamme verenpaineen, jotta elvytys olisi ollut perusteltua. Vientimme on supistunut neljänneksen, siis kolme neljäsosaa tehosta on jäljellä, joka kuvastaa yhteiskunnan verenpaineen muutosten suuruusluokkaa. Tässä tapauksessa elvytyksen perusteet ovat olleet virheellisiä ja taitamattomia tai tarkoituksenmukaisen tuhoavia.
Todellisuudessa olemme saaneet verensiirtoja, valtion lainoja elimistön ulkopuolelta, joiden turvin yhteiskuntaamme ”elvytetään”. Kyseenalaistan täysin ns. elvytyksen periaatteet aiemmin kuvaamistani syistä. Kyseinen lama on meillä yhteiskunnan terveydentilalle edulliseen suuntaan menevä tila. Aika hidastuu, yhteiskunnan huippukorkealla ollut verenpaine laskee. Elimistön hektisyys rauhoittuu.
Todelliset yhteiskunnan parantamiseen kuuluvat toimet tulisi panostaa ensimmäisenä elimistön aineenvaihdunnan, omavaraisuusasteen nostamiseen ja rahajärjestelmän muuttamiseen, jolla mm. pääoman karkaaminen elimistöstä estetään.
Nuo kaksi edellämainittua narria muun poliittisen johdon ohella ovat viemässä yhteiskuntaamme tuhoon. He haluavat, että yhteiskuntamme elimistö muuttuu ruumiiksi, kuolleeksi järjestelmäksi kokonaisuudessaan. Tosiasiassa he haluavat luoda maapallosta yhden elimistön, NWO:n New World Orderin, Uuden Maailmanjärjestyksen meidän osaltamme EU:n avulla.
Mutta mihin NWO:ta tarvitaan todellisuudessa, maapallon yhteistä ihoa, yhteisiä puolustusjärjestelmiä, identiteettiä? Sitä ei tarvita kuin ulkoista uhkaa, muukalaisia vastaan! Siispä nyt meille jää taas jälleen kerran mietittäväksi… Ovatko maapallon ulkoiset muukalaiset mahdollisesti todellinen ongelma, johon NWO on ratkaisu. Vai onko NWO kaikessa totalitaarisyydessään toivottu ratkaisu keksittyyn ongelmaan.
Vaikka ajatus yhdestä maapalloelimistöstä on kaunis, ei tuo järjestelmä ole peräisin maapallomme koodistosta, vaan totalitaarisesta vallanhimosta, epäluonnosta ja epäelämästä, -mätiä hedelmiä olemme jo nähneet.
Looginen, mutta monimutkainen universaali koodisto, yhteiskuntien kypsyminen ja kehittyminen, valtiollisen säätelyjärjestelmän kehittäminen lakipisteeseensä ja siellä tasapainoittelu luo edellytykset keskinäiselle yhteiskuntien väliselle rauhalle, yhteistyölle ja elinympäristömme kunnioittamiselle.
Hyvä lukija, tästä kaikesta puuttuu vielä yksi merkittävä tekijä, sinä. Tällä hetkellä yhteiskuntamme on lähinnä ruumis, mutta sinun tehtäväksi jääkin valita kukapa valitisi sen oikean tien, jolla yhteiskuntaa hoidettaisiin hyvin?
Mikäli tätä tehtävää et tee hyvin ja todellisella antaumuksella seuraavissa vaaleissa, nerokkaat, käytettävissä olevat hermojärjestelmämme eivät tule toimimaan sen enempää kuin nytkään, viestit eivät mene perille. Ruumiimme on halvaantunut kaulasta alaspäin.
Sinä ja minä, olemme elimistön solutason puolustusmekanismeja. Elimistössä on odotettua enemmän kantasoluja, kuin partiopoikia, valmiita tehtävään kuin tehtävään. Mikäli uskomme tehtäväämme, tämä rujo ja sairas yhteiskuntaelimistömme alkaa toipua.
Ihmiskunnalla on ollut taipumus uskoa tuonpuoleiseen, ikuisuuteen, iänkaikkiseen autuuteen. Uskolla elämään, me pelastumme. Siinä missä rakkaus on todennettavissa fysikaaliskemiallisena voimallisena tapahtuma, niin myös usko on konkreettinen ja voimallinen tosiasiallinen tapahtuma. Näissä kahdessa, kuten myös toivossa, on elävän energian virtauksen syvimmät lataukset, joiden avulla yhteiskunnan paranemisenergia lähtee virtamaan ja korjaamaan elimistöä.
Kun ihmisten ryhmä, solu herää, prosessi on muutos solun toiminnassa. Koska yhteiskuntaelimistö pyrkii säilyttämään tasapainon optiminsa perinnäisoppikoodistojen ja elämänkokemuksellisten, ymmärryksen vahvuutta antavien muistikuvien avulla, yhden solun elimistölle edullinen ja suojeleva heräämisprosessi välittyy läheisiin soluihin sekä välittäjäaineiden kautta yhä laajemmalle elimistöön. Prosessiin voi liittyä mm. elimistön radikaalien neutralointi, jolla en tarkoita eliminointia vaan täyttymystä: kahdella eri varauksella liikkuvat molekyylit löytävät toisensa.
Sairaan yhteiskuntaelimistön solut elävät vajaateholla, stressaantuneina, näivettyneinä. Heräämisprosessissa eli tietoisuuden, oman olemassaolon tärkeyden kokemisen uudelleensyntymisessä, hyvästä elämänuskon siemestä kasvaa lopulta elinvoimainen elämänvirran puu. Vaikka meitä ja yhteiskuntaamme, puolustusjärjestelmiämme, vastaan hyökätään tällä hetkellä monilla eri tasoilla ja tavoilla, vain meidän oman toimintamme nerokkuudella ja esimerkillisyydellä me voimme luoda jotain uutta, mutta joka on samalla niin alkuperäistä ja elinvoimaista.
Kun hoidamme yhteiskunnan sairauksia, alamme puhdistaa oman solumme ja toimia koko yhteiskunnan ja ympäristön puhdistamiseksi luonnonkiertokulkuun kuulumattomista aineksista. Kun ehkäisemme yhteiskunnan sairauksia, ymmärrämme universaalit lainalaisuudet ja pyrimme noudattamaan niitä osallistumalla itse yhteiskunnan osana omiin tehtäviimme.
Lempäälässä 21.5.2010
Mirjaleena Isoaho, äiti, aktiivinen kansalainen, virassaan toimiva yleislääkäri
Hyvän tiedon puun kukat kukkikoot!
Kaikki Smolenskin lentoturman uhrit on löydetty, kertoo Venäjän hätätilaministeri Sergei Shoigu.
